Huh, melkoinen kirjoitustauko takana. Ja paljon on tapahtunut. Suurelta osin blogihiljaisuus johtuu siitä, että olimme helmikuun lopussa pari viikkoa häämatkalla, jonka aikana ei tietenkään riittänyt ajatuksia Hurjan blogille, mutta jonka valmistelu myös vei paljon aikaa ja ajatuksia pitkään ennen lähtöä. Heti matkalta palattuamme minä aloitin uudessa työpaikassa, eivätkä blogijutut ole olleet iltaisin ensimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin täällä taas.

Hurja on kokenut paljon ensimmäisiä kertoja sitten viime kirjoituksen. Ensimmäinen kerta riistan kanssa, ensimmäinen kerta linja-autossa (dogsitterin kanssa), ensimmäistä kertaa kotona matot lattialla, ensimmäistä kertaa oma pehmoinen patjapeti, ensimmäinen kerta koirapuistossa...

Matkalla koirapuistoon.

Aloitetaan riistakokemuksesta. Peto-treenailu jäi kohdallamme tyngäksi, koska ennen matkalle lähtöä kaksi viimeistä treenikertaa siirtyivät siten, että ne pidettiinkin vasta matkamme aikana. Niinpä pääsimme ryhmään vain kolme kertaa. Viimeisellä harjoituskerrallamme tutustuttiin riistaan. Se oli Hurjalle kokonaan uusi kokemus, ja oli sääli, että emme päässeet kahteen viimeiseen kokoontumiseen jatkamaan riistaan tutustumista. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa riistakokemus oli joka tapauksessa hyvä. Hurja oli kiinnostunut ja otti hyvin otetta jopa isosta lokista. Jos Hurjan toimintaa vertaisi muihin ryhmän pentukoiriin, se ei ainakaan joutuisi vertailussa häpeilemään. Tuolloin Hurja oli siis 4 kuukauden ikäinen.

Hurja tutustuu varikseen ensimmäistä kertaa.

Hyvin mielenkiintoista.

Siivet hankaloittivat tarttumista.

Reipas, pehmeä ja hyvä ote variksesta (ja vähemmän selkeä kuva tapahtuneesta).

Hurjan ensimmäinen kohtaaminen ison lokin kanssa sujui hienosti. Hurja otti hyvän otteen lokista, jota monet enemmän harjoitelleet aikuisetkin koirat jostain syystä tällä kertaa karttoivat.

Harjoittelu on lomatauon jälkeen käynnistynyt hitaahkosti. Olemme iltaisin verestelleet orastavasti opittuja taitoja ja tällä vähälläkin puuhailulla Hurja on edistynyt ihmeesti. Lomamatkamme jälkeen se oli paitsi kasvanut aivan valtavasti kokoa, myös selkeästi kypsynyt kahdessa viikossa henkisesti. Damin pitäminen onnistuu mielestäni jo hienosti ja oikeaoppinen (tai ainakin ei-paukkunouto) noutaminenkin sujuu ainakin kotioloissa, vaikka siinä usein ote damista onkin jokseenkin kehnonlainen, joskaan ei sentään aivan sikariote.

Kulmahampaat ja dami.

Noutoharjoitus keittiössä.

Hurja oppi sisäsiistiksi käytännössä 3 kuukauden iässä. Kolmen kuukauden iän jälkeen se pissasi sisään yhden kerran neljän kuukauden ikäisenä, kun allerkirjoittanut torkahti kesken päivän juuri iltapäivälenkin alla ja nukkui sitten pommiin. Sen jälkeen on sattunut yksi sisävahinko - juurikin mattojen lattialle palauttamisen yhteydessä... Hurja oli tavattoman kiinnostunut maton hajuista ja niitä intensiivisesti nuuhkittuaan lopulta kellahti pörröiselle alustalleen lepäämään. En totisesti tiedä, mitä tapahtui (eikä selkeästi tiennyt Hurja itsekään), sillä heti pian aloilleen asetuttuaan Hurja ponnahti säikähtäneenä ylös: se oli makuulla ollessaan laskenut alleen. Ilmeisesti Hurjalle ihkauudet matot lattioilla heti lomalta paluun päälle olivat jotenkin liikaa. Mattovahinko jäi onneksi ainakin toistaiseksi ainutkertaiseksi, eikä muitakaan pissavaivoja ole ollut.

Matto oli ensimmäisellä kohtaamisella täynnä aivan käsittämättömän mielenkiintoisia hajuja.

Hurja kokeilemassa ensimmäistä kertaa pörrömaton loikoiluominaisuuksia vain hetkiä ennen vahinkkoa.

Menimme koirapuistoon ensimmäisen kerran viikko sitten. Hurja on siis nyt hieman alle 6 kuukautta vanha, ja arvelimme ajan olevan kypsä. Olemme nyt viikon aikana käyneet puistossa useammankin kerran ja Hurjan puolesta joka kerralla on sujunut hyvin. Se on niin pentu vielä, ettei ymmärrä isompien (tai no, ainakin vanhempien) poikien juttuja, vaan on hyväntahtoisena mukana kouhottamassa joka sopassa. Toisten koirien kesken sattuneet muutamat ärinätilanteet ovat saaneet Hurjan hämilleen ja siirtymään kauemmas tarkkailemaan. Kaiken kaikkiaan se on ollut tosi hyväkäytöksinen ja sopivasti alistuvainen ja lukenut vuorovaikutustilanteita aika hyvin.

Hurja ja jo useamman kerran puistossa tavattu mukava Topi-koira:

Kukaan ei ole pölläyttänyt Hurjaa, eikä se ole joutunut tappelutilanteisiin, mutta yhden kerran me jouduimme puuttumaan toisen koiran käytökseen Hurjaa kohtaan, koska meistä leikki ei näyttänyt enää kovin mukavalta. Vieras koira ei päästänyt selällään jo pitkää maannutta Hurjaa nousemaan, vaan ärisi ja hyökki avosuin sen kurkkuun. Toisen koiran omistajan mielestä se oli vain leikkiä, ja ehkä niin olikin, mutta me emme halua Hurjan oppivan sellaista leikkityyliä. Ja joka tapauksessa meidän mielestämme toinen koira vain alisti Hurjaa. Kivan leikin puolesta ei puhunut sekään, että kun menin auttamaan koiraamme, vieras murisi ja näytti minulle hammasta. Pääosin kaikkien koirien omistajat ovat kuitenkin itse pitäneet huolta kivoista leikkitavoista ja puistossa on ollut mukava tunnelma. Olemme antaneet koirien hoitaa suhteensa tuota yhtä tapausta ja paria esim. astumiseen puuttumista mukaan lukematta keskenään, sillä on tietysti tärkeää, että Hurja oppii itse vaikka vähän kantapään kauttakin, miten toisten kanssa toimitaan.

Pari kertaa on käynyt niin, ettei puistossa ole ollut koirakavereita, mutta onneksi kivaa voi pitää ilmankin:

 
Joltakulta toiselta puistoon unohtunut rengaslelu viihdytti monena päivänä.

Rengaslelu oli ihana.

Mmm... Keppi...

Elämän haasteet, osa 36: Miten toimia, kun samaan aikaan tekisi mieli leikkiä sekä ihanalla renkaalla että vastustamattomalla kepillä?

Heitä-jo-heitä-jo-heitä-jo!

Hurja rrrrakasta vetoleikkejä.

Taitava pentu odottaa heittoa.

Kontaktia.

Ja kevät tulee koiraperheisiinkin... Eli kuluneen viikon aikana Hurja on ensimmäisiä kertoja joutunut oikeasti suihkuun lenkkien jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä mammuttipostaus: Hurja on viimeinkin riittävän iso poika saadakseen oman pehmoisen patjapedin. Ja sillähän kelpaa kölliä.