Kun koiranhankintapäätös oli tehty, vuorossa oli rodun valitseminen. Minun lapsuudenkodissani oli suuri berninpaimenkoirauros, kun olin yläaste-luokioikäinen ja miehelläni puolestaan oli opiskeluaikanaan kaksi Virosta tuotua löytökoiraa, saksanpaimenkoiraristeytysnarttu ja musta labbisristeytysuros. Meillä molemmilla on siis koirakokemusta - ehkä jopa kokemusta vähän haastavammista koirista.

 

Nyt meille on koirassa tärkeintä sen sopeutuminen elämäämme ja kotiimme pitkällä tähtäimellä. Haluamme koiran, jonka kanssa voi harrastaa omaksi iloksi ilman erityisiä kilpailutavoitteita (palveluskoiralajit, mejä, agility... Mistä me ja koiramme sitten ajan myötä innostummekaan), mutta joka osaa kotioloissa myös rauhoittua ja täyttää helliteltävän ja arkeen osallistuvan seurakoirankin roolin. Asumme toistaiseksi kerrostaloneliössä, johon koiran on sopeuduttava. Toivomme saavamme lapsia jahka aika on sopiva, joten on tärkeää, että meille tuleva lemmikki kykenee mukautumaan perheessämme tapahtuviin muutoksiin ja olemaan hyvä koira myös lapsiperheessä.

 

Näine ajatuksinemme selasimme koirarotukirjaa ja surffasimme netissä. Laajimmalla vaihtoehtolistallamme olivat seuraavat rodut (laadultaan vaihtelevat kuvat www.wikipedia.org):

Lopulta me päätimme, että otamme kultaisennoutajan. Lähdemme vartin päästä ajamaan Porvooseen katsomaan Kennel Majikiin syntynyttä pentuetta, jossa voi olla meille varattavissa urospentu. Tässä Golden Ringin pentuvälityksen pentueilmoitus: