Hurja on ollut meillä nyt melkein täyden viikon. Ja mitä voin sanoa...? Voi pojat, mikä pentu! Se on sopeutunut kotiimme uskomattomalla tavalla ja osoittanut toistuvasti hyväpäistä rohkeutta ja erinomaista oppimiskykyä. En ehdi ja jaksa kertoa kaikesta ainakaan näin yhdessä viestissä - ettekä tekään jaksaisi lukea sitä kaikkea kerralla - joten koetan keskittyä nyt ihan ensimmäisiin askeliimme yhdessä.

Huomenna Hurjan kotiintulosta on siis kulunut viikko. Hurjan kasvattajista jäi noutoreissun perusteella hyvä mieli, ja ostimme pentumme mielellämme heiltä. Monissa minua harmittaneissa asioissa oli kysymys väärinkäsityksistä. Tällä kertaa käynti kasvattajien luona oli kaikkiaan kiva kokemus ja saimme heiltä monia ohjeita. Esitimme toiveen "keskivilkkaasta" pennusta - joka tapauksessa kerroimme toivovamme ennemmin vilkasta kuin pentueen rauhallisinta kaveria. Tämän perusteella kasvattajat nostivat pentuaitauksesta Hurjan ja arvelivat, että siitä saattaa hyvinkin kehkeytyä vilkkaamman sorttinen pikku koira...

Hurja ja neljä viimeistä pentuesisarusta odottamassa omaan kotiin lähtemistä

Hurja kasvattajan sylissä.

Sohvi-emo oli mukava ja seurallinen, kuten edelliselläkin käynnillä - ja vaikea kuvattava, mistä johtuen tässä nähdään edustavasta koirasta vähemmän edustava kuva

Kotimatka Porvoosta Tampereelle kesti pari tuntia ja sujui kahdella varikkopysähdyksellä aivan yli odotusten. Hurja matkusti apukuskin jalkatilassa, josta se välillä pyrki varsinkin aluksi syliin tai tunkeutumaan istuimen ja oven väliseen rakoon. Johdonmukaisella ohjauksella ja tyynnyttävällä puheella Hurja kuitenkin asettui paikalleen, joskaan ei malttanut nukkua pitkään yhtäjaksoisesti ennen kuin varsin loppumatkasta. Yhtäkään minkään sortin vahinkoa ei käynyt koko matkan aikana, vaikka Hurja oli saanut aamiaisen ennen lähtöä.

Hurja tutkiskeli lähiympäristöään autossa ennen lähtöä

Iloinen pikku koira. Kuva saattaa johtaa harhaan; Hurja ei ollenkaan läähättänyt hermostuneesti kotimatkan aikana.

Hurja loikoilee kotimatkalla

Lyhyillä pissatauoilla Hurja pääsi ensimmäisen kerran elämässään kävelemään ulkona. Se sujui upeasti. Hurja suhtautui hienosti pantaan ja hihnaan ja tutki ympäristöään rohkeasti.

Hurjan epäröivä ilme

Kotiin tultuamme Hurja tutkiskeli asuntoa varsin reippaasti ja kävi sitten pian nukkumaan jatkaakseen uuteen kotiinsa tutustumista perusteellisemmin levon jälkeen. Olimme äimistyneitä Hurjan nopeasta asettumisesta, mutta jännitimme sen ensimmäistä yötä luonamme. Vaan kuinka kävikään? Jännitys oli turhaa. Hurja vinkui ja hyppi sängyn laitoja vasten pari minuuttia ja asettui sitten nukkumaan omalle pedilleen, joka on toistaiseksi aivan sängyn vieressä. Niin Hurjaa voi yöllä tarvittaessa silitellä suoraan sängystä käsin. Hurja nukkui ensimmäisen yönsä ja on nukkunut kaikki yönsä sen jälkeen hiljaisena ja oloonsa tyytyväisenä. Se tapaa herätä pari kertaa yössä puuhaamaan jotakin, mutta asettuu pian takaisin nukkumaan, kun se kutsutaan takaisin pedilleen ja sitä silitellään siinä hetki. Öisin Hurja pissaa kertaalleen, alussa lattialle, mutta nyt loppuviikkoa kohti jo paperille.

Hurja heittäytyi luottavaisena nukkumaan heti pian kotiin päästyään. Oikeassa korvassa on vähän tummaa kynsilakkaa, jolla kasvattajat olivat merkinneet Hurjan ja joka karisi parissa päivässä pois.