Tänään vähän ennen kuutta puhelimeni soi ja kuulin, että pääsisimme Hurjan kanssa sittenkin mukaan tänään alkavaan paikallisen noutajakoirayhdistyksen perustottelevaisuusryhmään. Jippii! Ongelmana oli vain se, että ensimmäinen tapaaminen alkaisi kuudelta. Ja se, että olin Hurjan kanssa yksin kotona käytössäni vain pieni kolmiovinen Golfimme. Ja että ulkona oli todellinen koiranilma. Ja että navigaattori oli toisessa autossamme, joka puolestaan oli Helsingissä.

No, melkoisella tarmolla ja urheudella keräsin tavarat kasaan, tulostin netistä ajo-ohjeet, pakkasin itseni ja iltapäiväuniltaan vähän kesken heränneen Hurjan pikkukärryymme ja lähdin surruttamaan tuuleen ja tuiskuun. Vähäisen harhailun päätteeksi kurvasimme koulutuskentälle puoli seitsemältä keskelle kontaktiharjoitusta lähinnä vain koirakoiden esittelykierroksen menettäneenä.

Hurja on joukon nuorin koira ja ainoa pennuksi laskettava. Missasimme tosiaan valitettavasti ryhmän esittelykierroksen, mutta päätellä saattoi, että melkein kaikki koirat olivat jo ihan aikuisikäisiä. Koirakoita oli yhteensä... hmm... kuusi tai seitsemän meidän mukaan lukien?

Tänään aiheena oli kontakti, autosta poistuminen ja perusasento. Autosta poistumista opiskeltiin teoriassa ja ryhmän vetäjä demonstroi sitä oman koiransa kanssa. Hyvä niin, koska aina autoon ja autosta pois nostettavan Hurjan kanssa asian opiskeleminen koirakentällä ei ole hedelmällisintä ajankäyttöä etenkään silloin, kun ollaan ensimmäistä ja suunnilleen viimeistä kertaa liikkeellä perheen pikkukärryllä.

Kontaktiharjoituksia tehtiin ensin kaksi kymmenen namin sarjaa ja sitten kaksi kahdeksan namin sarjaa. Koira siis palkittiin, kun se katsoi ohjaajaa silmiin. Me ehdimme ensimmäisellä kerralla käyttää ehkä yhden kymmenen sarjan nameja ja toisella yhden kahdeksan sarjan, mutta olen silti tyytyväinen. Hurja rauhoittui varsin hyvin ja otti kontaktiakin lopulta oikein reippaasti, kun pääsi herkkujen makuun.

Meille melkein täysin uutena asiana harjoiteltiin perusasentoa. Koira ohjattiin namin avulla pienen silmukan kautta istumaan vierelle. Vetäjä kuvasi minun ja Hurjan perusasentosuoritusta "irtonaiseksi" tai "hajanaiseksi" ja oli siinä varmasti ihan oikeassa. Silti olen - tässäkin asiassa - tyytyväinen Hurjan suoritukseen, koska emme tosiaan olleet aiemmin juurikaan kokeilleet perusasentoa ja nyt se sujui kuitenkin aika hyvin. Tai alkoi sujua, kun minä a) pidensin Hurjan tavallisesti lyhimmillään pidettävää hihnaa niin, ettei se enää sotkeentunut siihen aina kun yritti seurata ohjeitani b) sain ohjeeksi asettua Hurjan eteen ennen kuin aloin ohjata sitä vierelleni.

Tulevan koulutusviikon teemoina tulevat siis olemaan kontakti ja perusasento. Kivaa, kun on selkeä suunnitelma ja ajatus juuri nyt vahvistettavista taidoista. Lisäksi ennen ensi viikon treenejä pitää hankkia pilli, jota "aletaan ladata" viikon kuluttua. Luulisin "lataamisen" tarkoittavan, että pillin vihellykselle annetaan miellyttävä merkitys palkkaamalla koira, kun se reagoi ääneen, mutta tietoa asiasta minulla ei vielä ole...