Hurja käy kolme kertaa päivässä pidemmällä lenkillä, jolloin se saa aina kulkea vapaana joko lähipuistossa tai -metsikössä. Pitkät ulkoiluhetket kestävät sään salliessa yleensä kolmesta vartista tuntiin ja ovat Hurjan vapaata nuuskuttelu- ja pentuhepulointiaikaa. Mukana on aina myös Hurjan joululahjaksi saama narupallo, jota se innokkaasti kantaa ja hakee.

Hurja lähipuistossa

Hurja tutustuu puiston kasvillisuuteen. (Toim.huom. Emme tokikaan anna koiramme syödä viheralueiden pensaita niin, että ne kärsisivät siitä...)

Hurja lähipuistossa sijaitsevan uimahallin takana aina autiossa katoksessa, jossa on kiva pelmailla, koska siellä on niin vähän lunta.

Panostamme nyt erityisesti Hurjan hihnakäytökseen. Vapaana se saa nuuskutella ja kulkea mielensä mukaan, mutta hihnassa ollessaan se on nyt muutaman päivän kävellyt vierellä tai vähän perässä ohjaajan määräämään tahtiin jokaiselle hajuläntille pysähtymättä. Tähän asti se on saanut kulkea hihnanmitan edellä ja satunnaiseen vetämiseen on reagoitu pysähtymällä ja odottamalla, että Hurja tulee ohjaajan vierelle ennen kuin matka on jatkunut pari askelta pois alkuperäisestä menosuunnasta ja sitten takaisin sinne, minne oltiin menossa, kun vetäminen alkoi. Tähän vierellä kävelemiseen siirtyminen tapahtui oikeastaan vähän vahingossa - tai siis ainakin asiaa etukäteen liiemmin suunnittelematta - kun pari päivää sitten lenkillä Hurjan vähän töppäiltyä otin sen vierelle ja pidin siinä. Ainakin toistaiseksi vierellä kulkeminen on käynyt melkein itsestään ja odottamattoman helposti. Ei se vaatinut muuta kuin sen, että Hurja paikka selkeästi päätettiin ja että siitä pidetään kiinni estämällä Hurjan pääsy ohjaajan edelle. Olimme tosin jo ennen tätä satunnaisesti harjoitelleet naksuttimen kanssa vierellä kulkemista.

Päätimme nyt myös lopulta hyvin johdonmukaisesti reagoida rasittavaan hihnan riepomiseen jättämällä Hurja hihnaa repiessään kokonaan huomiotta ja kääntämällä sille selän. Menettely onkin tuottanut hyvää tulosta, eikä Hurja enää jaksa pitkään kiskoa ja mäyssyttää hihnaansa, kun se ei saa siitä palkkioksi ohjaajan huomiota ja osallistumista repimisleikkiin riepomista estelemällä.

Tassut kuivataan aina, kun tullaan sisään.

Kellarin pitkällä käytävällä on hyvä purkaa energiaa varsinkin silloin, kun pakkanen paukkuu ulkona, eikä siellä tarkene olla.

Leikimme joka päivä etsintäleikkiä, jossa Hurja pääsee käyttämään nenäänsä ja rasittamaan aivojaan. Pari kertaa olemme järjestäneet etsinnän kellariin, mistä etsiminen onkin haastavampaa kuin tutuksitulleista oman kodin kätköistä: