Päivät Hurjan kanssa sujuvat jo rutiinilla. Pidämme kirjaa Hurjan ulkoreissuista ja sisävahingoista. Viimeksi mainitut johtuvat tietysti aina meidän huolimattomuudestamme tai välillä myös mukavuudenhalustamme; yksi vahinko sattui esimerkiksi niin, että Hurjan herättyä ajattelimme optimoida ulkonakäymistarpeen siten, että annoimme sille päiväruoan heti heräämisen jälkeen käyttämättä sitä välillä pihalla, koska tiesimme sen pääsevän ulos heti ruokailun jälkeen. No, ruoka jäi osin syömättä, kun hätä iski kesken aterian, ja lattialle ilmestyi lätäkkö. Näistä virheistämme olemme oppineet sen, ettei ulkoreissuista saa tinkiä, vaan Hurja pitää viedä ihan riippumatta kärsivällisesti ulos ainakin aina unen ja ruoan jälkeen; leikkien päätteeksi emme vie sitä siinä tapauksessa, että se sammuu nopeasti vähän kuin kesken leikin. Sen sijaan jos leikkiminen ja taitojen harjoittelu pitkittyy, ulkona pitää käydä välillä.
Erilaiset vähän herkkua sisältävät purkit ja purnukat pitävät Hurjan mielenkiintoa yllä koko ajan piteneviä aikoja, kun se oppii avaamaan niitä koko ajan vähän taitavammin.
Tällä hetkellä opeteltavia taitoja ovat luoksetulo ("tule!"), istuminen ("istu!) ja yksin oleminen - sekä tietysti kaikki sellaiset pennun perustaidot kuin että omat lelut ovat järsimistä, kaikki muu katsomista ja haistamista varten. Lisäksi leikin varjolla opettelemme noutamista ja luovuttamista, ja minä aloin tänään ihan namipalkita irrottamisesta, sillä jo näin lyhyessä ajassa on ulkona oppinut, että pidemmän päälle "irti"-käsky (tosin meillä käskysanana "anna!") on osa koiran henkivakuutusta siinä missä varma luoksetulokin. Hienosti näistä asioista Hurja hallitsee jo nyt istumisen liikkeestä tai seisaaltaan; makuulta istumaan nouseminen on hankalampi homma ja vaatii selvästi omat opettelunsa. Ehkä tässä vaiheessa ei siis oikeastaan kannata kuitenkaan vielä alkaa opetella irrottamista.
Maasta istumaan noustessa istuma-asento jää helposti toispakaraiseksi - mutta se ei tokikaan ole tällä hetkellä homman haastavuus, vaan se, että makuulta istumaan nouseminen ylipäätään on ihan eri asia kuin seisaalta istuminen. Etutassujen nilkkanivelten pihtiasento muuten mietityttää minua; siitä pitää muistaa kysyä eläinlääkäriltä ensimmäisellä rokotuskäynnillä.
Hurjan riemukkaita noutoleikkejä (, joita on tosi vaikea kuvata!):
Hurja noutaa...
... ja noutaa iloisen innokkaasti, mutta...
... lelun luovuttaminen ilman intoa vetoleikkiin vaatii vielä enemmän malttia kuin pienellä pennullamme on.
Sivumennen sanoen meillä on oma vetoriepu, jota saa kiskoa sydämen kyllyydestä aina pieniä hetkiä kerrallaan. Riepu katoaa taskuun aina ilon ollessa ylimmillään, jotta kiskomistarmo ja -halu pysyvät hyvin yllä.
Hurja on asettunut kulkemaan hihnassa käsittämättömän helposti. Suurin osa ulkoilusta tapahtuu hihnassa, mutta pyrimme ilmojen mukaan käymään päivittäin myös isossa puistossa ulkoilemassa ilman hihnaa. Nyt tuntuukin jo siltä, ettei Hurja palele ihan niin helposti kuin alussa, mutta olemme silti olleet ulkoilun kanssa aika varovaisia.
Tällä hetkellä hihnassa ulkoileminen on Hurjan perässä saapastelua sen tutustuessa innokkaasti pieneen vakinurmipaikkaamme ja sen lumikinoksiin. Varsinaisia hihnataitoja ei siis vielä oikeastaan opetella. Kuitenkin ihan suoranaista vetämistä rajoitetaan jo nyt, vaikka tosiaan kyllä kuljemmekin Hurjan innokkaan mielen mukaan. Välillä se istahtaa rapsuttaamaan pantaansa, mutta koko ajan vähenevässä määrin. Ensisijainen tulevaisuudessa ihan ehdottomasti kitkettävä ongelma on hihnan pureskeleminen, johon Hurja on kovin taipuvainen lähinnä sisätiloissa esimerkiksi hissiä odoteltaessa. Tai siis se on ehkä se ensimmäinen kitkettävä tapa - vielä tärkeämpää tulee jatkossa olemaan sujuva ohittaminen, sillä Hurjalla on kova hinku ja innostus useimpien ohikulkijoiden luokse.
Toistaiseksi olemme laskeneet Hurjan tervehtimään kaikkia, jotka ovat halunneet rapsutella söpöä pentua. Tämä siis sosiaalistamisen ja iloiseksi koiraksi oppimisen nimissä - lapsetomana perheenä olemme hyödyntäneet varsinkin iloisten lasten lähestymistoiveet. Kohta (?) pitää kuitenkin alkaa priorisoida sen opettelemista, ettei kaikkien luo saa säntäillä (okei, siis ei nytkään saa säntäillä, mutta monien luo saa kyllä mennä...), sillä siinä missä viisikiloinen pentu herättää innostusta useimmissa, innokkaasti kaikkia lähestyvä nelikymmenkiloinen aikuinen noutaja saattaakin monelle olla vähemmän mieluinen kaveri.
Hurja tykkää lapsista. Kerran sillä on jo käynyt pieniä lapsivieraita ihan omassa kodissakin.
Kommentit