Harjoittelussa on edetty mukavasti. Toissapäivänä olimme taas peto-treeneissä ja Hurjalla näytti olevan tosi kivaa paukkuvasta pakkasesta huolimatta. Kerron harjoituksistamme ja edistymisestämme kuitenkin tarkemmin joskus toisella kerralla.

Lenkeillä Hurja on viime aikoina ollut selvästi aiempaa kiinnostuneempi toisten koirien jättämistä merkeistä. Se jää haistelemaan lähes jokaista pissavanaa, eikä yleensä enää ainakaan alkulenkistä jolkottele iloisena joukon kärjessä ja pysähtele siellä kärsivällisesti odottamaan, että muut tulevat perässä (vähän turhan hitaasti, Hurja on tuuminut).

Kuka on merkannut pikku kuusen?

Runsaslumisen talven isona riemuna ovat suuret lumikasat, joiden päälle voi kivuta katselemaan ympäristön tapahtumia paraatipaikalta. Hurja on villinä kasojen laidoilla valuvista lumikökkäreistä, joita se itse törkkii tassuillaan alas huipulta juostakseen riemukkaasti niiden perässä alas kasan päältä ja sitten taas vinhaa kyytiä takaisin ylös laittamaan uusia kökkäreitä vierimään. Parasta on kuitenkin se, kun ihmiset auttavat vierityksessä, koska meillä on taito saada suurimmat ja hienoimmat kökkäreet liikkeelle.

Hurjan alastuloissa on vauhtia, kun se seuraa lumikinoksen huipulta vieriviä lumikökkäreitä.

Hurja pikkuruisen lumikinoksen päällä metsän laidassa.