Tänään on ollut ensimmäinen normaali päivä vatsatautiepisodin jälkeen. Kävimme taas aamulla tavalliseen tapaan pitkällä metsälenkillä - ei siis niinkään matkallisesti kuin ajallisesti pitkällä - ja iltapäivällä olimme totunnaisen pitkään puistossa. Ruokailutkin ovat palanneet entisenlaisiksi mukaan lukematta Hurjan aiemmasta selvästi kasvanutta ruokahalua, kun se kirii kiinni parin päivän paastoa ja menetyksiä.

Aloitimme tänään taas harjoittelun parin päivän tauon jälkeen. Olin eilen perustottelevaisuuskurssilla kuunteluoppilaana ilman Hurjaa. Aiheina olivat kontakti ja seuraaminen, istuminen ja paikallaolo, pillin käyttö sekä damiharjoittelu. Näin pienen koiran ja kokemattoman kouluttajan kohdalla viikko treenikertojen välissä ei tunnu riittävältä - varsinkaan, kun melkein puolet siitä tuhraantuu (hmm... vähän liiankin osuva ilmaisu) sairasteluun. Suhtaudun asiaan kuitenkin rennosti. Me harjoittelemme niin paljon kuin (Hurjasta) tuntuu mukavalta ja etenemme sen mukaan omaan tahtiimme.

Meillä on kontaktivaikeuksia. En tiedä, onko niitä enemmän kuin Hurjan ikäisillä (4 kuukautta) yleensä, mutta ainakin enemmän kuin peto-ryhmän 5,5 kuukauden ikäisellä koiralla. Hurja kulkee (häiriöttömässä ympäristössä) erittäin kauniisti vierellä - nome-seuraus, kuten olen oppinut sitä kutsuttavan, onnistuu oikein mallikkaasti - mutta silmiin se ei kulkiessaan katso sitten millään. Namia pitelevään käteen kyllä, mutta ei silmiin.

Olemme toki tehneet kontaktiharjoituksia, ja edessä istuessaan Hurja katsoo silmiin melko pitkäänkin, mutta se (eli minä) ei osaa yhdistää liikkumista ja kontaktia toisiinsa. Tämä on ongelma, koska häiriöttömiä tilanteita ei taajamassa ole juurikaan. Niinpä Hurjan kanssa liikkuessa täytyy väistellä häiriötekijöitä, jotta asiallinen hihnassa kulkeminen onnistuu. Hurja säntäilee vastaantulevia (ja myös perässä tulevia) kulkijoita kohti. Vaikka se asettuu monesti aika helpostikin kulkemaan takaisin paikalleen, innostunut säntäys tai vähintäänkin hienoinen askelten ohjautuminen ohitettavaa kohti ei juuri koskaan jää tapahtumatta.

Kontaktiharjoitukset ovat meille siis nyt hyvin, hyvin tärkeitä, sillä kontakti on kaiken koulutuksen pohja. En vain tosiaan ole ihan varma siitä, mitä 4 kuukauden ikäiseltä pennulta on kohtuullista vaatia. En halua kuluttaa Hurjaa liiaksi, enkä halua kiirehtiä. Niinpä en ole kovin aggressiivisesti yrittänyt tätä kontaktiasiaa ajaa sen päähän, vaikka kontaktinottoa onkin harjoiteltu alusta alkaen. Olemmekohan tässä asiassa todella jäljessä - onko toivomme menetetty? Onko Hurja pilalla vai kontakti vasta luontaisesti syntymässä? Olemmeko tehneet jotakin väärin, miksei Hurja ota kontaktia? Tällaisia minä mietin mielessäni, mutta pääasiallisesti järkeni sanoo, että Hurja on vasta neljän kuukauden ikäinen ja varmaankin siihen nähden ihan hyvässä vaiheessa. Kontakti paranee ja syvenee, kun puuhaamme yhdessä ja jatkamme harjoittelemista hyvässä hengessä.

Mitä olen oppinut?

Jatkossa meidän tulee tehdä runsaasti kontaktiharjoituksia ja pitää yksittäiset harjoituskerrat hyvin lyhyinä, jotta Hurjan mielenkiinto pysyy yllä. Toistaiseksi se saa seurata nome-seuraustaan, enkä ota paineita katsekontaktin puuttumisesta seuratessa.

 

Hmm... Olin kertomassa tämän päivän harjoituksista. Tänään kirjasin ensimmäisen kerran ylös havaintojani ja harjoitusten sujumista, ja ajattelin kopioida muistiinpanoni blogiin aikalailla sellaisinaan. Jos teen niin jatkossakin, täältä voi ehkä joskus tulevaisuudessa seurata kehityspolkuamme ja ehkä myös huomata tätäkin kautta kohtia, joissa olisi syytä toimia jotenkin toisin.

Pillin lataus - 5 harjoituskertaa

Hain maanantaina Musti&Mirristä Acmen mustan koirapillin. Eilen harjoituksissa melkein kaikki muut viittasivat, kun ohjaaja kysyi, ketkä ovat jo käyttäneet pilliä ja keiden koirien kasvattajat olivat alusta alkaen totuttaneet pennun tulemaan pillikutsulla. No, meillä on siis melkoisesti kirimistä, koska Hurja ei ollut pillin ääntä kuullutkaan ennen tätä päivää.

Pillin lataaminen tarkoittaa, aivan kuten arvelinkin, pillin äänen yhdistämistä johonkin hyvään. Eli käytännössä sitä, että pillillä vihelletään piip-piip (, joka on luoksetulokäsky) ja annetaan koiralle heti nami. Eli piip-piip, nami - piiip-piip, nami - piip-piip, nami - piip-piip, nami... Teen Hurjalle kymmenen namin sarjoja, tänään siis yhteensä 50 "piip-piip, nami" -toistoa.

Aluksi pillin ääni hämmensi Hurjaa. Se katseli äänilähdessä pää kallellaan ja vilkui ympärilleen ja taakseen ihmetellen, mistä ääni oikein tuli. Viimeisellä harjoituskerralla Hurja kuitenkin jo istui edessäni ja katsoi koko ajan oikeaan suuntaan.

Damin pitely - 5 harjoituskertaa

Myös dami on Hurjalle aivan täysin kokonaan uusi asia. Ostimme ensimmäisen damimme jo ennen kuin Hurja oli luovutusikäinen, mutta olen lykännyt damiin tutustumista, koska olen ollut epävarma siitä, miten sen kanssa tulee menetellä. Eilisten harjoitusten ohjeiden rohkaisemana aloitin damiharjoittelun tänään pentudamillamme.

Pidin damia kiinni molemmista päistä ja suljin toisessa päässä olevan läpän käteni sisään, jotta Hurja ei voisi ottaa otetta väärästä kohdasta. Toisessa nyrkissä pidin namia. Ihan ensimmäisellä yrittämällä Hurja otti damin hienosti suuhunsa ja antoi "anna!"-käskyllä poiskin, mutta sitten ajatus vähän hukkui, ja Hurja kävi eteeni makuulle, nousi sitten ylös ja lopuksi yritti läpsiä damia tassullaan. Rauhoitin Hurjan, minkä jälkeen se ottikin damin taas suuhunsa, mutta pyrki makuulle mäyssyttämään sitä ja korjasi otteensa mielellään sikariotteeksi tai tarttui damin läppään sen jälkeen, kun minä irrotin damin käsistäni.

Toisella harjoituskerralla (6 toistoa) Hurja otti damin suuhun ja piti sitä, mutta pyrki lysähtämään maahan mäyssyttämään sitä.

Kolmannella kerralla (4 toistoa) Hurja otti damin kerran erittäin hienosti suuhunsa, mutta muilla kerroilla mäyssäsi sitä ja pyrki makuulle.

Neljännellä harjoituskerralla (4 toistoa) Hurja otti damin suuhunsa, mäyssytti sitä vähän ja antoi sen käteeni ilman erillistä käskyä. Hurja pudotti damin kerran, mutta nosti sen itse ylös, joskin sikariotteella, ja luovutti käteeni. Käsitin, että minun tulee pitää pidot hyvin lyhyinä ja tehdä kerralla todellakin vain muutama toisto. Neljännen harjoituskerran lopussa Hurja tarjosi damia hyvin selvästi kättäni kohti heti saatuaan sen suuhunsa. Tämä on mielestäni edistyksellistä, sillä asioiden luovutus on Hurjalle vaikeaa.

Viimeisellä harjoituskerralla (5 toistoa) sujui aivan loistavasti. Hurja otti damin suuhunsa ja piti sitä niin kauan että otin sen käteeni. Hurja mäyssytti damia taas, mutta tällä kertaa kokeilin kieltää sitä (kieltosanamme on "a-a!"). En uskaltanut kieltää aiemmilla harjoituskerroilla, koska pelkäsin Hurjan ymmärtävän kiellon väärin ja pudottavan damin. Nyt kielto kuitenkin toimi täydellisesti ja Hurja istui dami suussaan mäyssyttämättä niin kauan, että otin otteen damista.

Mitä olen oppinut?

Damin pidot tulee pitää hyvin lyhyinä, jotta suoritus on teknisesti puhdas, eikä Hurja siis ehdi alkaa mäyssätä damia. Harjoitellaan vain silloin, kun Hurja on virkeä, mutta saanut purettua riehakkuutensa johonkin muuhun ennen harjoitusta.