Lepäilevä söpsä pentu ja portti, josta on luovuttu jo monta kuukautta sitten:

Hieno-otteinen pikku noutaja:

Hurja oli noin kuukausi sitten hammasoperaatiossa, koska sen keskimmäinen ylämaitohammas ei ollut irronnut, joten pysyvä hammas oli puhjennut sen taakse kitalakeen. Molemmat hampaat poistettiin. Maitohampaan juuri ei ollut alkanut vielä ollenkaan sulaa, vaikka Hurjalla oli ikää jo puoli vuotta.

Hammaskuva joskus varhaisemmilta pentuajoilta, jolloin maitohampaiden tiukka pysyvyys alkoi jo kiinnittää huomiota; asiasta puhuttiin jo ekalla rokotuskäynnillä:

Nukutuksen jälkeen Hurja lepäsi kotona lohtuviltin alla:

Joo, kevät on kuraista aikaa...:

Laastaroitu Hurja kynsienleikkaustapaturman jälkeen:

Puoliuninen Hurja pitää kädestä tiukasti kiinni kynsienleikkaustapaturman ja laastaroinnin jälkeen (painaa siis nautinnollisesti tassullaan kättäni):

Hurjan elämän kevät - lumien sulaminen on ollut ihanaa ja olemme alkaneet lenkkeillä ihan oikeissa kunnon metsissä, joita ei voita mikään:

Toinen ajankohtainen ongelmamme liittynee koirapuistoiluun, josta juuri aamupäivällä kirjoitin. Hurja on tämän päivän molemmilla lenkeillä vapaana ollessaan karannut toisen koiran luokse, ensin aamulla puistossa ja äsken iltapäivällä metsässä. Sellainen sattumus on ehdottoman väärin sekä Hurjalta että meiltä omistajilta. Tällaista ei ole sattunut aikoihin, ja minä olen jo ollut kovinkin luottavainen Hurjan vapaana ollessa, sillä olemme jo useita kertoja kohdanneet toisia koiria jopa vain noin viiden metrin etäisyydellä ilman, että Hurja olisi uhmannut kieltoa lähestyä niitä. Nyt Hurjan luoksetulo ja mukana kulkeminen tuntuvat täysin epäluotettavilta taidoilta, joten päätimme rajoittaa sen vapaana ulkoiluttamista selvästi ja keskittyä lähitulevaisuudessa intensiivisesti luoksetulon ja pysähtymisen harjoittelemiseen aina lenkkien yhteydessä. Myös koirapuistossa käymisen päätimme nyt toistaiseksi lopettaa ja palata sinne vasta sitten, kun Hurja on varmemmin hallinnassa. Toisten koirien kanssa kirmaileminen on selvästi altistanut sitä karkailulle vieraiden koirien luokse myös lenkeillä ja lisännyt sen korvattomuutta koirien kohtaamistilanteissa.

Hurja on kokenut paljon ensimmäisiä kertoja sitten viime kirjoituksen. Ensimmäinen kerta riistan kanssa, ensimmäinen kerta linja-autossa (dogsitterin kanssa), ensimmäistä kertaa kotona matot lattialla, ensimmäistä kertaa oma pehmoinen patjapeti, ensimmäinen kerta koirapuistossa...

Matkalla koirapuistoon.

Aloitetaan riistakokemuksesta. Peto-treenailu jäi kohdallamme tyngäksi, koska ennen matkalle lähtöä kaksi viimeistä treenikertaa siirtyivät siten, että ne pidettiinkin vasta matkamme aikana. Niinpä pääsimme ryhmään vain kolme kertaa. Viimeisellä harjoituskerrallamme tutustuttiin riistaan. Se oli Hurjalle kokonaan uusi kokemus, ja oli sääli, että emme päässeet kahteen viimeiseen kokoontumiseen jatkamaan riistaan tutustumista. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa riistakokemus oli joka tapauksessa hyvä. Hurja oli kiinnostunut ja otti hyvin otetta jopa isosta lokista. Jos Hurjan toimintaa vertaisi muihin ryhmän pentukoiriin, se ei ainakaan joutuisi vertailussa häpeilemään. Tuolloin Hurja oli siis 4 kuukauden ikäinen.

Hurja tutustuu varikseen ensimmäistä kertaa.

Hyvin mielenkiintoista.

Siivet hankaloittivat tarttumista.

Reipas, pehmeä ja hyvä ote variksesta (ja vähemmän selkeä kuva tapahtuneesta).

Hurjan ensimmäinen kohtaaminen ison lokin kanssa sujui hienosti. Hurja otti hyvän otteen lokista, jota monet enemmän harjoitelleet aikuisetkin koirat jostain syystä tällä kertaa karttoivat.

Harjoittelu on lomatauon jälkeen käynnistynyt hitaahkosti. Olemme iltaisin verestelleet orastavasti opittuja taitoja ja tällä vähälläkin puuhailulla Hurja on edistynyt ihmeesti. Lomamatkamme jälkeen se oli paitsi kasvanut aivan valtavasti kokoa, myös selkeästi kypsynyt kahdessa viikossa henkisesti. Damin pitäminen onnistuu mielestäni jo hienosti ja oikeaoppinen (tai ainakin ei-paukkunouto) noutaminenkin sujuu ainakin kotioloissa, vaikka siinä usein ote damista onkin jokseenkin kehnonlainen, joskaan ei sentään aivan sikariote.

Kulmahampaat ja dami.

Noutoharjoitus keittiössä.

Hurja oppi sisäsiistiksi käytännössä 3 kuukauden iässä. Kolmen kuukauden iän jälkeen se pissasi sisään yhden kerran neljän kuukauden ikäisenä, kun allerkirjoittanut torkahti kesken päivän juuri iltapäivälenkin alla ja nukkui sitten pommiin. Sen jälkeen on sattunut yksi sisävahinko - juurikin mattojen lattialle palauttamisen yhteydessä... Hurja oli tavattoman kiinnostunut maton hajuista ja niitä intensiivisesti nuuhkittuaan lopulta kellahti pörröiselle alustalleen lepäämään. En totisesti tiedä, mitä tapahtui (eikä selkeästi tiennyt Hurja itsekään), sillä heti pian aloilleen asetuttuaan Hurja ponnahti säikähtäneenä ylös: se oli makuulla ollessaan laskenut alleen. Ilmeisesti Hurjalle ihkauudet matot lattioilla heti lomalta paluun päälle olivat jotenkin liikaa. Mattovahinko jäi onneksi ainakin toistaiseksi ainutkertaiseksi, eikä muitakaan pissavaivoja ole ollut.

Matto oli ensimmäisellä kohtaamisella täynnä aivan käsittämättömän mielenkiintoisia hajuja.

Hurja kokeilemassa ensimmäistä kertaa pörrömaton loikoiluominaisuuksia vain hetkiä ennen vahinkkoa.

Menimme koirapuistoon ensimmäisen kerran viikko sitten. Hurja on siis nyt hieman alle 6 kuukautta vanha, ja arvelimme ajan olevan kypsä. Olemme nyt viikon aikana käyneet puistossa useammankin kerran ja Hurjan puolesta joka kerralla on sujunut hyvin. Se on niin pentu vielä, ettei ymmärrä isompien (tai no, ainakin vanhempien) poikien juttuja, vaan on hyväntahtoisena mukana kouhottamassa joka sopassa. Toisten koirien kesken sattuneet muutamat ärinätilanteet ovat saaneet Hurjan hämilleen ja siirtymään kauemmas tarkkailemaan. Kaiken kaikkiaan se on ollut tosi hyväkäytöksinen ja sopivasti alistuvainen ja lukenut vuorovaikutustilanteita aika hyvin.

Hurja ja jo useamman kerran puistossa tavattu mukava Topi-koira:

Kukaan ei ole pölläyttänyt Hurjaa, eikä se ole joutunut tappelutilanteisiin, mutta yhden kerran me jouduimme puuttumaan toisen koiran käytökseen Hurjaa kohtaan, koska meistä leikki ei näyttänyt enää kovin mukavalta. Vieras koira ei päästänyt selällään jo pitkää maannutta Hurjaa nousemaan, vaan ärisi ja hyökki avosuin sen kurkkuun. Toisen koiran omistajan mielestä se oli vain leikkiä, ja ehkä niin olikin, mutta me emme halua Hurjan oppivan sellaista leikkityyliä. Ja joka tapauksessa meidän mielestämme toinen koira vain alisti Hurjaa. Kivan leikin puolesta ei puhunut sekään, että kun menin auttamaan koiraamme, vieras murisi ja näytti minulle hammasta. Pääosin kaikkien koirien omistajat ovat kuitenkin itse pitäneet huolta kivoista leikkitavoista ja puistossa on ollut mukava tunnelma. Olemme antaneet koirien hoitaa suhteensa tuota yhtä tapausta ja paria esim. astumiseen puuttumista mukaan lukematta keskenään, sillä on tietysti tärkeää, että Hurja oppii itse vaikka vähän kantapään kauttakin, miten toisten kanssa toimitaan.

Pari kertaa on käynyt niin, ettei puistossa ole ollut koirakavereita, mutta onneksi kivaa voi pitää ilmankin:

 
Joltakulta toiselta puistoon unohtunut rengaslelu viihdytti monena päivänä.

Rengaslelu oli ihana.

Mmm... Keppi...

Elämän haasteet, osa 36: Miten toimia, kun samaan aikaan tekisi mieli leikkiä sekä ihanalla renkaalla että vastustamattomalla kepillä?

Heitä-jo-heitä-jo-heitä-jo!

Hurja rrrrakasta vetoleikkejä.

Taitava pentu odottaa heittoa.

Kontaktia.

Ja kevät tulee koiraperheisiinkin... Eli kuluneen viikon aikana Hurja on ensimmäisiä kertoja joutunut oikeasti suihkuun lenkkien jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä mammuttipostaus: Hurja on viimeinkin riittävän iso poika saadakseen oman pehmoisen patjapedin. Ja sillähän kelpaa kölliä.

Lenkeillä Hurja on viime aikoina ollut selvästi aiempaa kiinnostuneempi toisten koirien jättämistä merkeistä. Se jää haistelemaan lähes jokaista pissavanaa, eikä yleensä enää ainakaan alkulenkistä jolkottele iloisena joukon kärjessä ja pysähtele siellä kärsivällisesti odottamaan, että muut tulevat perässä (vähän turhan hitaasti, Hurja on tuuminut).

Kuka on merkannut pikku kuusen?

Runsaslumisen talven isona riemuna ovat suuret lumikasat, joiden päälle voi kivuta katselemaan ympäristön tapahtumia paraatipaikalta. Hurja on villinä kasojen laidoilla valuvista lumikökkäreistä, joita se itse törkkii tassuillaan alas huipulta juostakseen riemukkaasti niiden perässä alas kasan päältä ja sitten taas vinhaa kyytiä takaisin ylös laittamaan uusia kökkäreitä vierimään. Parasta on kuitenkin se, kun ihmiset auttavat vierityksessä, koska meillä on taito saada suurimmat ja hienoimmat kökkäreet liikkeelle.

Hurjan alastuloissa on vauhtia, kun se seuraa lumikinoksen huipulta vieriviä lumikökkäreitä.

Hurja pikkuruisen lumikinoksen päällä metsän laidassa.

Aloitimme tänään taas harjoittelun parin päivän tauon jälkeen. Olin eilen perustottelevaisuuskurssilla kuunteluoppilaana ilman Hurjaa. Aiheina olivat kontakti ja seuraaminen, istuminen ja paikallaolo, pillin käyttö sekä damiharjoittelu. Näin pienen koiran ja kokemattoman kouluttajan kohdalla viikko treenikertojen välissä ei tunnu riittävältä - varsinkaan, kun melkein puolet siitä tuhraantuu (hmm... vähän liiankin osuva ilmaisu) sairasteluun. Suhtaudun asiaan kuitenkin rennosti. Me harjoittelemme niin paljon kuin (Hurjasta) tuntuu mukavalta ja etenemme sen mukaan omaan tahtiimme.

Meillä on kontaktivaikeuksia. En tiedä, onko niitä enemmän kuin Hurjan ikäisillä (4 kuukautta) yleensä, mutta ainakin enemmän kuin peto-ryhmän 5,5 kuukauden ikäisellä koiralla. Hurja kulkee (häiriöttömässä ympäristössä) erittäin kauniisti vierellä - nome-seuraus, kuten olen oppinut sitä kutsuttavan, onnistuu oikein mallikkaasti - mutta silmiin se ei kulkiessaan katso sitten millään. Namia pitelevään käteen kyllä, mutta ei silmiin.

Olemme toki tehneet kontaktiharjoituksia, ja edessä istuessaan Hurja katsoo silmiin melko pitkäänkin, mutta se (eli minä) ei osaa yhdistää liikkumista ja kontaktia toisiinsa. Tämä on ongelma, koska häiriöttömiä tilanteita ei taajamassa ole juurikaan. Niinpä Hurjan kanssa liikkuessa täytyy väistellä häiriötekijöitä, jotta asiallinen hihnassa kulkeminen onnistuu. Hurja säntäilee vastaantulevia (ja myös perässä tulevia) kulkijoita kohti. Vaikka se asettuu monesti aika helpostikin kulkemaan takaisin paikalleen, innostunut säntäys tai vähintäänkin hienoinen askelten ohjautuminen ohitettavaa kohti ei juuri koskaan jää tapahtumatta.

Kontaktiharjoitukset ovat meille siis nyt hyvin, hyvin tärkeitä, sillä kontakti on kaiken koulutuksen pohja. En vain tosiaan ole ihan varma siitä, mitä 4 kuukauden ikäiseltä pennulta on kohtuullista vaatia. En halua kuluttaa Hurjaa liiaksi, enkä halua kiirehtiä. Niinpä en ole kovin aggressiivisesti yrittänyt tätä kontaktiasiaa ajaa sen päähän, vaikka kontaktinottoa onkin harjoiteltu alusta alkaen. Olemmekohan tässä asiassa todella jäljessä - onko toivomme menetetty? Onko Hurja pilalla vai kontakti vasta luontaisesti syntymässä? Olemmeko tehneet jotakin väärin, miksei Hurja ota kontaktia? Tällaisia minä mietin mielessäni, mutta pääasiallisesti järkeni sanoo, että Hurja on vasta neljän kuukauden ikäinen ja varmaankin siihen nähden ihan hyvässä vaiheessa. Kontakti paranee ja syvenee, kun puuhaamme yhdessä ja jatkamme harjoittelemista hyvässä hengessä.

Mitä olen oppinut?

Hmm... Olin kertomassa tämän päivän harjoituksista. Tänään kirjasin ensimmäisen kerran ylös havaintojani ja harjoitusten sujumista, ja ajattelin kopioida muistiinpanoni blogiin aikalailla sellaisinaan. Jos teen niin jatkossakin, täältä voi ehkä joskus tulevaisuudessa seurata kehityspolkuamme ja ehkä myös huomata tätäkin kautta kohtia, joissa olisi syytä toimia jotenkin toisin.

Pillin lataus - 5 harjoituskertaa

Hain maanantaina Musti&Mirristä Acmen mustan koirapillin. Eilen harjoituksissa melkein kaikki muut viittasivat, kun ohjaaja kysyi, ketkä ovat jo käyttäneet pilliä ja keiden koirien kasvattajat olivat alusta alkaen totuttaneet pennun tulemaan pillikutsulla. No, meillä on siis melkoisesti kirimistä, koska Hurja ei ollut pillin ääntä kuullutkaan ennen tätä päivää.

Pillin lataaminen tarkoittaa, aivan kuten arvelinkin, pillin äänen yhdistämistä johonkin hyvään. Eli käytännössä sitä, että pillillä vihelletään piip-piip (, joka on luoksetulokäsky) ja annetaan koiralle heti nami. Eli piip-piip, nami - piiip-piip, nami - piip-piip, nami - piip-piip, nami... Teen Hurjalle kymmenen namin sarjoja, tänään siis yhteensä 50 "piip-piip, nami" -toistoa.

Aluksi pillin ääni hämmensi Hurjaa. Se katseli äänilähdessä pää kallellaan ja vilkui ympärilleen ja taakseen ihmetellen, mistä ääni oikein tuli. Viimeisellä harjoituskerralla Hurja kuitenkin jo istui edessäni ja katsoi koko ajan oikeaan suuntaan.

Damin pitely - 5 harjoituskertaa

Myös dami on Hurjalle aivan täysin kokonaan uusi asia. Ostimme ensimmäisen damimme jo ennen kuin Hurja oli luovutusikäinen, mutta olen lykännyt damiin tutustumista, koska olen ollut epävarma siitä, miten sen kanssa tulee menetellä. Eilisten harjoitusten ohjeiden rohkaisemana aloitin damiharjoittelun tänään pentudamillamme.

Pidin damia kiinni molemmista päistä ja suljin toisessa päässä olevan läpän käteni sisään, jotta Hurja ei voisi ottaa otetta väärästä kohdasta. Toisessa nyrkissä pidin namia. Ihan ensimmäisellä yrittämällä Hurja otti damin hienosti suuhunsa ja antoi "anna!"-käskyllä poiskin, mutta sitten ajatus vähän hukkui, ja Hurja kävi eteeni makuulle, nousi sitten ylös ja lopuksi yritti läpsiä damia tassullaan. Rauhoitin Hurjan, minkä jälkeen se ottikin damin taas suuhunsa, mutta pyrki makuulle mäyssyttämään sitä ja korjasi otteensa mielellään sikariotteeksi tai tarttui damin läppään sen jälkeen, kun minä irrotin damin käsistäni.

Toisella harjoituskerralla (6 toistoa) Hurja otti damin suuhun ja piti sitä, mutta pyrki lysähtämään maahan mäyssyttämään sitä.

Kolmannella kerralla (4 toistoa) Hurja otti damin kerran erittäin hienosti suuhunsa, mutta muilla kerroilla mäyssäsi sitä ja pyrki makuulle.

Neljännellä harjoituskerralla (4 toistoa) Hurja otti damin suuhunsa, mäyssytti sitä vähän ja antoi sen käteeni ilman erillistä käskyä. Hurja pudotti damin kerran, mutta nosti sen itse ylös, joskin sikariotteella, ja luovutti käteeni. Käsitin, että minun tulee pitää pidot hyvin lyhyinä ja tehdä kerralla todellakin vain muutama toisto. Neljännen harjoituskerran lopussa Hurja tarjosi damia hyvin selvästi kättäni kohti heti saatuaan sen suuhunsa. Tämä on mielestäni edistyksellistä, sillä asioiden luovutus on Hurjalle vaikeaa.

Viimeisellä harjoituskerralla (5 toistoa) sujui aivan loistavasti. Hurja otti damin suuhunsa ja piti sitä niin kauan että otin sen käteeni. Hurja mäyssytti damia taas, mutta tällä kertaa kokeilin kieltää sitä (kieltosanamme on "a-a!"). En uskaltanut kieltää aiemmilla harjoituskerroilla, koska pelkäsin Hurjan ymmärtävän kiellon väärin ja pudottavan damin. Nyt kielto kuitenkin toimi täydellisesti ja Hurja istui dami suussaan mäyssyttämättä niin kauan, että otin otteen damista.

Mitä olen oppinut?

Tilanne on siis ohittumassa. Taudinkuva oli onneksi rauhallinen ja Hurja pysyi koko ajan virkeänä. Tarmoa oli niin paljon, että loppua kohden sitä jouduttiin hillitsemäänkin, koska emme halunneet päästää puolikuntoista pentua riehumaan mielin määrin. Kun se sitten viimein eilen illalla pääsi melkein kahden päivän tauon jälkeen taas vapaaksi puistossa, vauhtia ja vapauden riemua oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Ulkoilun ja vapaanaolon kestoa rajoitetaan edelleen ja tänään meidän pitää myös jäädä pois perustottelevaisuusharjoituksista. Hurjan vatsaa ei viitsi tässä vaiheessa ärsyttää namipalkoilla, ja koulutuskentälle meneminen saattaisi muutenkin olla liian raskasta tässä toipumisen vaiheessa. Aion kuitenkin mennä paikalle ilman koiraa kuunteluoppilaaksi, jotta pysymme ryhmän tahdissa mukana. Tämän päivän harjoituksissa käytetään ensimmäistä kertaa pilliä ja noudetaan dameja. On sääli menettää koulutuskerta koirakkona, mutta vastikään kotiin ostettu koirapilli ja pentudami mahdollistavat harjoittelun kotonakin, kunhan Hurjan kunto sen sallii.

Kello on kaksi maanantain vastaisena yönä ja meidän perheemme valvoo. Heräsimme yhdeltä Hurjan levottomaan tepasteluun ja pian seuranneeseen ripulointiin. Suurin osa osui sanomalehdelle, jolle rakas koiramme kuuliaisesti tähtäsi pidäteltyään ilmeisesti ensin niin kauan kuin suinkin mahdollista. Pihareissujen välissä Hurjaa on kannustettu juomaan, ja reippaasti se on litkinytkin. Sekoitin myös ripulin korvausnestettä (1 tl suolaa ja 1 rkl sokeria / 1 l vettä), mutta se ei oikein maistu, joten pidämme tarjolla myös raikasta vesijohtovettä.

Mahavaivan syynä lienee Hurjan epähuomiossa saama vanhentunut raejuusto. Onneksi vaiva on kuitenkin varsin kesy ja Hurja melkolailla voimissaan.

No, melkoisella tarmolla ja urheudella keräsin tavarat kasaan, tulostin netistä ajo-ohjeet, pakkasin itseni ja iltapäiväuniltaan vähän kesken heränneen Hurjan pikkukärryymme ja lähdin surruttamaan tuuleen ja tuiskuun. Vähäisen harhailun päätteeksi kurvasimme koulutuskentälle puoli seitsemältä keskelle kontaktiharjoitusta lähinnä vain koirakoiden esittelykierroksen menettäneenä.

Hurja on joukon nuorin koira ja ainoa pennuksi laskettava. Missasimme tosiaan valitettavasti ryhmän esittelykierroksen, mutta päätellä saattoi, että melkein kaikki koirat olivat jo ihan aikuisikäisiä. Koirakoita oli yhteensä... hmm... kuusi tai seitsemän meidän mukaan lukien?

Tänään aiheena oli kontakti, autosta poistuminen ja perusasento. Autosta poistumista opiskeltiin teoriassa ja ryhmän vetäjä demonstroi sitä oman koiransa kanssa. Hyvä niin, koska aina autoon ja autosta pois nostettavan Hurjan kanssa asian opiskeleminen koirakentällä ei ole hedelmällisintä ajankäyttöä etenkään silloin, kun ollaan ensimmäistä ja suunnilleen viimeistä kertaa liikkeellä perheen pikkukärryllä.

Kontaktiharjoituksia tehtiin ensin kaksi kymmenen namin sarjaa ja sitten kaksi kahdeksan namin sarjaa. Koira siis palkittiin, kun se katsoi ohjaajaa silmiin. Me ehdimme ensimmäisellä kerralla käyttää ehkä yhden kymmenen sarjan nameja ja toisella yhden kahdeksan sarjan, mutta olen silti tyytyväinen. Hurja rauhoittui varsin hyvin ja otti kontaktiakin lopulta oikein reippaasti, kun pääsi herkkujen makuun.

Meille melkein täysin uutena asiana harjoiteltiin perusasentoa. Koira ohjattiin namin avulla pienen silmukan kautta istumaan vierelle. Vetäjä kuvasi minun ja Hurjan perusasentosuoritusta "irtonaiseksi" tai "hajanaiseksi" ja oli siinä varmasti ihan oikeassa. Silti olen - tässäkin asiassa - tyytyväinen Hurjan suoritukseen, koska emme tosiaan olleet aiemmin juurikaan kokeilleet perusasentoa ja nyt se sujui kuitenkin aika hyvin. Tai alkoi sujua, kun minä a) pidensin Hurjan tavallisesti lyhimmillään pidettävää hihnaa niin, ettei se enää sotkeentunut siihen aina kun yritti seurata ohjeitani b) sain ohjeeksi asettua Hurjan eteen ennen kuin aloin ohjata sitä vierelleni.

Tulevan koulutusviikon teemoina tulevat siis olemaan kontakti ja perusasento. Kivaa, kun on selkeä suunnitelma ja ajatus juuri nyt vahvistettavista taidoista. Lisäksi ennen ensi viikon treenejä pitää hankkia pilli, jota "aletaan ladata" viikon kuluttua. Luulisin "lataamisen" tarkoittavan, että pillin vihellykselle annetaan miellyttävä merkitys palkkaamalla koira, kun se reagoi ääneen, mutta tietoa asiasta minulla ei vielä ole...

No, tämän ärsytyksen purkauksen taustalla on totuuden nimissä ennen muuta muista syistä huono päivä - tai oikeastaan huono viikko... Tai no, huono kuukausi. Siksipä tämä innolla odottamani asian peruuntuminen nyppiikin erityisesti.