Tänään Hurja, melkein 9 kk, nosti ensimmäisen kerran takatassua.

Tässä kuvia pitkin matkaa kännykästa ja joitakin poimintoja viime aikoina ihan kamerallakin otetuista ikuistuksista.

Lepäilevä söpsä pentu ja portti, josta on luovuttu jo monta kuukautta sitten:

Hieno-otteinen pikku noutaja:

Hurja oli noin kuukausi sitten hammasoperaatiossa, koska sen keskimmäinen ylämaitohammas ei ollut irronnut, joten pysyvä hammas oli puhjennut sen taakse kitalakeen. Molemmat hampaat poistettiin. Maitohampaan juuri ei ollut alkanut vielä ollenkaan sulaa, vaikka Hurjalla oli ikää jo puoli vuotta.

Hammaskuva joskus varhaisemmilta pentuajoilta, jolloin maitohampaiden tiukka pysyvyys alkoi jo kiinnittää huomiota; asiasta puhuttiin jo ekalla rokotuskäynnillä:

Nukutuksen jälkeen Hurja lepäsi kotona lohtuviltin alla:

Joo, kevät on kuraista aikaa...:

Laastaroitu Hurja kynsienleikkaustapaturman jälkeen:

Puoliuninen Hurja pitää kädestä tiukasti kiinni kynsienleikkaustapaturman ja laastaroinnin jälkeen (painaa siis nautinnollisesti tassullaan kättäni):

Hurjan elämän kevät - lumien sulaminen on ollut ihanaa ja olemme alkaneet lenkkeillä ihan oikeissa kunnon metsissä, joita ei voita mikään:

Hurjan kanssa on nyt ollut vähän hankaluuksia. Se on kova syömään kaikenlaista: pahvia, keppejä, kuivia lehtiä - mitä vain sellaista, mikä osuu kohdalle rauhassa mutusteltavaksi. Tähän mennessä tavasta ei ole ollut sinänsä haittaa, mutta jossakin vaiheessa lomalta paluun jälkeen se pisti suihinsa neljä tai viisi kuohuviinipullon korkkia. Sen jälkeen se on välillä ollut läähättäväinen, eikä ruoka ole maistunut tavalliseen tapaan. Tällä viikolla Hurja on oksentanut pari kertaa ja kakannut tavallista harvemmin. Korkkimurua ja kepin kappaleita on kyllä tullut ulosteiden mukana ulos, mutta vaikuttaa siltä, että suolistossa on tukosta. Hoidoksi aloitimme eilen parafiiniöljykuurin ja seiti-riisidieetin. Noin 25-kiloinen Hurja on eilisillasta alkaen saanut noin 2,5 tl (~12,5 ml) parafiiniöljyä aamulla, iltapäivällä ja illalla. Toistaiseksi öljy ei ole tuottanut saalista - Hurjan vatsa ei ole eilisillan jälkeen toiminut kuin kerran niukasti - mutta uskon ja toivon, että tilanne kuitenkin tällä hoidolla laukeaa. Tärkeintä on kuitenkin, että Hurjan yleistila on hyvä, se jaksaa leikkiä ja puuhata tavalliseen tapaan ja ruokakin maistuu taas paremmin kuin hyvin, kun tarjolla on erityisherkkuja, seitiä ja riisiä.

Toinen ajankohtainen ongelmamme liittynee koirapuistoiluun, josta juuri aamupäivällä kirjoitin. Hurja on tämän päivän molemmilla lenkeillä vapaana ollessaan karannut toisen koiran luokse, ensin aamulla puistossa ja äsken iltapäivällä metsässä. Sellainen sattumus on ehdottoman väärin sekä Hurjalta että meiltä omistajilta. Tällaista ei ole sattunut aikoihin, ja minä olen jo ollut kovinkin luottavainen Hurjan vapaana ollessa, sillä olemme jo useita kertoja kohdanneet toisia koiria jopa vain noin viiden metrin etäisyydellä ilman, että Hurja olisi uhmannut kieltoa lähestyä niitä. Nyt Hurjan luoksetulo ja mukana kulkeminen tuntuvat täysin epäluotettavilta taidoilta, joten päätimme rajoittaa sen vapaana ulkoiluttamista selvästi ja keskittyä lähitulevaisuudessa intensiivisesti luoksetulon ja pysähtymisen harjoittelemiseen aina lenkkien yhteydessä. Myös koirapuistossa käymisen päätimme nyt toistaiseksi lopettaa ja palata sinne vasta sitten, kun Hurja on varmemmin hallinnassa. Toisten koirien kanssa kirmaileminen on selvästi altistanut sitä karkailulle vieraiden koirien luokse myös lenkeillä ja lisännyt sen korvattomuutta koirien kohtaamistilanteissa.

Huh, melkoinen kirjoitustauko takana. Ja paljon on tapahtunut. Suurelta osin blogihiljaisuus johtuu siitä, että olimme helmikuun lopussa pari viikkoa häämatkalla, jonka aikana ei tietenkään riittänyt ajatuksia Hurjan blogille, mutta jonka valmistelu myös vei paljon aikaa ja ajatuksia pitkään ennen lähtöä. Heti matkalta palattuamme minä aloitin uudessa työpaikassa, eivätkä blogijutut ole olleet iltaisin ensimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin täällä taas.

Hurja on kokenut paljon ensimmäisiä kertoja sitten viime kirjoituksen. Ensimmäinen kerta riistan kanssa, ensimmäinen kerta linja-autossa (dogsitterin kanssa), ensimmäistä kertaa kotona matot lattialla, ensimmäistä kertaa oma pehmoinen patjapeti, ensimmäinen kerta koirapuistossa...

Matkalla koirapuistoon.

Aloitetaan riistakokemuksesta. Peto-treenailu jäi kohdallamme tyngäksi, koska ennen matkalle lähtöä kaksi viimeistä treenikertaa siirtyivät siten, että ne pidettiinkin vasta matkamme aikana. Niinpä pääsimme ryhmään vain kolme kertaa. Viimeisellä harjoituskerrallamme tutustuttiin riistaan. Se oli Hurjalle kokonaan uusi kokemus, ja oli sääli, että emme päässeet kahteen viimeiseen kokoontumiseen jatkamaan riistaan tutustumista. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa riistakokemus oli joka tapauksessa hyvä. Hurja oli kiinnostunut ja otti hyvin otetta jopa isosta lokista. Jos Hurjan toimintaa vertaisi muihin ryhmän pentukoiriin, se ei ainakaan joutuisi vertailussa häpeilemään. Tuolloin Hurja oli siis 4 kuukauden ikäinen.

Hurja tutustuu varikseen ensimmäistä kertaa.

Hyvin mielenkiintoista.

Siivet hankaloittivat tarttumista.

Reipas, pehmeä ja hyvä ote variksesta (ja vähemmän selkeä kuva tapahtuneesta).

Hurjan ensimmäinen kohtaaminen ison lokin kanssa sujui hienosti. Hurja otti hyvän otteen lokista, jota monet enemmän harjoitelleet aikuisetkin koirat jostain syystä tällä kertaa karttoivat.

Harjoittelu on lomatauon jälkeen käynnistynyt hitaahkosti. Olemme iltaisin verestelleet orastavasti opittuja taitoja ja tällä vähälläkin puuhailulla Hurja on edistynyt ihmeesti. Lomamatkamme jälkeen se oli paitsi kasvanut aivan valtavasti kokoa, myös selkeästi kypsynyt kahdessa viikossa henkisesti. Damin pitäminen onnistuu mielestäni jo hienosti ja oikeaoppinen (tai ainakin ei-paukkunouto) noutaminenkin sujuu ainakin kotioloissa, vaikka siinä usein ote damista onkin jokseenkin kehnonlainen, joskaan ei sentään aivan sikariote.

Kulmahampaat ja dami.

Noutoharjoitus keittiössä.

Hurja oppi sisäsiistiksi käytännössä 3 kuukauden iässä. Kolmen kuukauden iän jälkeen se pissasi sisään yhden kerran neljän kuukauden ikäisenä, kun allerkirjoittanut torkahti kesken päivän juuri iltapäivälenkin alla ja nukkui sitten pommiin. Sen jälkeen on sattunut yksi sisävahinko - juurikin mattojen lattialle palauttamisen yhteydessä... Hurja oli tavattoman kiinnostunut maton hajuista ja niitä intensiivisesti nuuhkittuaan lopulta kellahti pörröiselle alustalleen lepäämään. En totisesti tiedä, mitä tapahtui (eikä selkeästi tiennyt Hurja itsekään), sillä heti pian aloilleen asetuttuaan Hurja ponnahti säikähtäneenä ylös: se oli makuulla ollessaan laskenut alleen. Ilmeisesti Hurjalle ihkauudet matot lattioilla heti lomalta paluun päälle olivat jotenkin liikaa. Mattovahinko jäi onneksi ainakin toistaiseksi ainutkertaiseksi, eikä muitakaan pissavaivoja ole ollut.

Matto oli ensimmäisellä kohtaamisella täynnä aivan käsittämättömän mielenkiintoisia hajuja.

Hurja kokeilemassa ensimmäistä kertaa pörrömaton loikoiluominaisuuksia vain hetkiä ennen vahinkkoa.

Menimme koirapuistoon ensimmäisen kerran viikko sitten. Hurja on siis nyt hieman alle 6 kuukautta vanha, ja arvelimme ajan olevan kypsä. Olemme nyt viikon aikana käyneet puistossa useammankin kerran ja Hurjan puolesta joka kerralla on sujunut hyvin. Se on niin pentu vielä, ettei ymmärrä isompien (tai no, ainakin vanhempien) poikien juttuja, vaan on hyväntahtoisena mukana kouhottamassa joka sopassa. Toisten koirien kesken sattuneet muutamat ärinätilanteet ovat saaneet Hurjan hämilleen ja siirtymään kauemmas tarkkailemaan. Kaiken kaikkiaan se on ollut tosi hyväkäytöksinen ja sopivasti alistuvainen ja lukenut vuorovaikutustilanteita aika hyvin.

Hurja ja jo useamman kerran puistossa tavattu mukava Topi-koira:

Kukaan ei ole pölläyttänyt Hurjaa, eikä se ole joutunut tappelutilanteisiin, mutta yhden kerran me jouduimme puuttumaan toisen koiran käytökseen Hurjaa kohtaan, koska meistä leikki ei näyttänyt enää kovin mukavalta. Vieras koira ei päästänyt selällään jo pitkää maannutta Hurjaa nousemaan, vaan ärisi ja hyökki avosuin sen kurkkuun. Toisen koiran omistajan mielestä se oli vain leikkiä, ja ehkä niin olikin, mutta me emme halua Hurjan oppivan sellaista leikkityyliä. Ja joka tapauksessa meidän mielestämme toinen koira vain alisti Hurjaa. Kivan leikin puolesta ei puhunut sekään, että kun menin auttamaan koiraamme, vieras murisi ja näytti minulle hammasta. Pääosin kaikkien koirien omistajat ovat kuitenkin itse pitäneet huolta kivoista leikkitavoista ja puistossa on ollut mukava tunnelma. Olemme antaneet koirien hoitaa suhteensa tuota yhtä tapausta ja paria esim. astumiseen puuttumista mukaan lukematta keskenään, sillä on tietysti tärkeää, että Hurja oppii itse vaikka vähän kantapään kauttakin, miten toisten kanssa toimitaan.

Pari kertaa on käynyt niin, ettei puistossa ole ollut koirakavereita, mutta onneksi kivaa voi pitää ilmankin:

 
Joltakulta toiselta puistoon unohtunut rengaslelu viihdytti monena päivänä.

Rengaslelu oli ihana.

Mmm... Keppi...

Elämän haasteet, osa 36: Miten toimia, kun samaan aikaan tekisi mieli leikkiä sekä ihanalla renkaalla että vastustamattomalla kepillä?

Heitä-jo-heitä-jo-heitä-jo!

Hurja rrrrakasta vetoleikkejä.

Taitava pentu odottaa heittoa.

Kontaktia.

Ja kevät tulee koiraperheisiinkin... Eli kuluneen viikon aikana Hurja on ensimmäisiä kertoja joutunut oikeasti suihkuun lenkkien jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä mammuttipostaus: Hurja on viimeinkin riittävän iso poika saadakseen oman pehmoisen patjapedin. Ja sillähän kelpaa kölliä.

Harjoittelussa on edetty mukavasti. Toissapäivänä olimme taas peto-treeneissä ja Hurjalla näytti olevan tosi kivaa paukkuvasta pakkasesta huolimatta. Kerron harjoituksistamme ja edistymisestämme kuitenkin tarkemmin joskus toisella kerralla.

Lenkeillä Hurja on viime aikoina ollut selvästi aiempaa kiinnostuneempi toisten koirien jättämistä merkeistä. Se jää haistelemaan lähes jokaista pissavanaa, eikä yleensä enää ainakaan alkulenkistä jolkottele iloisena joukon kärjessä ja pysähtele siellä kärsivällisesti odottamaan, että muut tulevat perässä (vähän turhan hitaasti, Hurja on tuuminut).

Kuka on merkannut pikku kuusen?

Runsaslumisen talven isona riemuna ovat suuret lumikasat, joiden päälle voi kivuta katselemaan ympäristön tapahtumia paraatipaikalta. Hurja on villinä kasojen laidoilla valuvista lumikökkäreistä, joita se itse törkkii tassuillaan alas huipulta juostakseen riemukkaasti niiden perässä alas kasan päältä ja sitten taas vinhaa kyytiä takaisin ylös laittamaan uusia kökkäreitä vierimään. Parasta on kuitenkin se, kun ihmiset auttavat vierityksessä, koska meillä on taito saada suurimmat ja hienoimmat kökkäreet liikkeelle.

Hurjan alastuloissa on vauhtia, kun se seuraa lumikinoksen huipulta vieriviä lumikökkäreitä.

Hurja pikkuruisen lumikinoksen päällä metsän laidassa.